Nyt ollaan viikon verran lueskeltu kirjoja, eikä tunnu missään. :)

Päädyin Anna Vyrubovan muistelmien jälkeen lukemaan vanhoja tuttuja teoksia lempi(suomalaiselta)kirjailijaltani Laila Hirvisaarelta (ent. Hietamies). Ja kuinka ollakaan, olen niin vuosisatojen vaihteen Venäjän lumoissa, etten voinut pitää näppejäni erossa Hirvisaaren Sonja -sarjasta.

Viiden kirjan sarja sijoittuu 1800- ja 1900-lukujen vaihteen Venäjän hoviin. Se kertoo ruhtinatar Sonjan tarinan aina tämän lapsuudesta ja nuoruudesta hovin läheisyydessä, ensimmäisen maailmansodan melskeeseen. Neljä ensimmäistä kirjaa kertovat Sonjasta (Sonja, Valkoakaasiat, Myrskypilvet, Satakielimetsä). Viides kirja kertoo nimensä mukaan nuoresta naisesta nimeltä Viktoria, mutta en halua paljastaa hänen osuuttaan Sonjan elämään, jos joku vaikka innostuu lukemaan kyseisiä kirjoja. Viimeinen kirja Viktoria sijoittuu vallankumouksien aikaan ja Neuvosto-Venäjän ensiaskeliin.

Nämä kirjat ovat aina kiinnostaneet minua, sillä niissä kuroutuu mielenkiintoisella tavalla yhteen mennyt ja tuleva. Kirjat perustuvat tositapahtumiin ja todellisiin henkilöihin, mutta myös paljon on fiktiivistä ja keksittyä. On mukava arvailla, mikä kaikki on täysin paikkaansa pitävää ja mikä ei.

Kaksi ensimmäistä opusta eivät jostain syystä kuulu suosikeihin. Saattaa johtua Sonjan nuoruudesta ja ehkä myös naiviudesta. Viimeiset kolme kirjaa ovat myös tapahtumallisesti mielenkiintoisempia ja rikkaampia kuin kaksi ensimmäistä. Tästä syystä usein, kuten nytkin, aloitan sarjan lukemisen Myrskypilvistä, jonka melkeinpä voisin nimetä lempikirjakseni tästä sarjasta. Tämän jälkeen yleensä etenen sarjassa kronologisesti, kunnes hyppään takaisin ensimmäiseen ja toiseen kirjaan.

Minun Luetut -listallani komeilevat siis jo kolme kirjaa ja tällä hetkellä luen neljättä; Viktoriaa. Kunhan saan Sonja -sarjan kolutuksi loppuun voi olla, että siirryn lähemmäksi Suomen historiaa. Vaikka vieläkin Laila Hirvisaaren parissa.