Uusi vuosi on taas käynnistynyt ja tämä uusi haaste saanut alkunsa. Tarkoituksena on sii lukea yli (tai ali) 100 kirjaa seuraavan vuoden aikana. Omalta listaltani tulee löytymään niin faktaa kuin fiktiota, fantasiasta huumoriin ja rakkausromaaneihin. Muutamia klassikoita aion myös vihdoin javiimein kahlata läpi! Myös pari pääsykoekirjaa pääsevät tälle listalle, se kun on välttämätön paha.

Aloitan tämän seuraavan vuoden kestävän urakan vanhalla tutullani, mutta en kuitenkaan lempiteoksellani. Kirja on muistelmateo 1990-luvun Venäjältä. Anna Virubova - Keisarinnan hovineiti (toim. Irmeli Viherjuuri) kertoo Anna Virubovan elämästä ja etenkin siitä ajasta, jonka hän vietti nuoruudessaan Venäjän keisari Nikolai II:n  vaimon Aleksandra Fjodorovnan hovineitinä. Muistelmissaan Anna kertoo elävästi sen aikaisesta hovin arjesta ja juhlista, keisarillisesta perheestä ja heidän iloistaan ja suruistaan, elämästä. Kirjan lähes 200 kuvaa ovat miltei kaikki Annan omasta arkistosta.

Tämä teos jaksaa aina vain uudelleen ja uudelleen vetää minua puoleensa, kuten mikä tähänsä Venäjän viimeiseen keisariperheeseen liittyvä opus. Tästä traagisen kohtalon kokeneesta perheestä on miltei tullut minulle pakkomielle viimeisen neljäntoista vuoden aikana. Kaikki alkoi siitä kun näin piirretyn elokuvan Anastasia. Näin olin koukussa Romanoveihin.

Kirja on sinällään kiinnostava, mutta Virubovan kirjoitustyyli on, kuten hän itsekin mainitsee, hieman hyppivä. Tekstiä on siis todella seurattava, jotta tietää kenestä tai mistä juuri nyt ja kohta puhutaan. Minua kiinnostavat eniten kuvat, jotka eivät ole kaikki niinkään hyvälaatuisia (ottaen huomioon, että ne on otettu vuosien 1905-1917 aikana), mutta jotka näyttävät totuuden.

Saa nähdä mihin kirjaan vajoan tämän jälkeen. Ehkä vihdoin ja viimein kaappaan käteeni Leo Tolstoin Anna Kareninan, jonka olen jo aloittanut varmaankin muutamia kymmeniä kertoja, ensimmäisen kerran ollessani 12-vuotias. Jos tänä vuonna pääsisin ensimmäistä kolmeakymmentä sivua pidemmälle. :)